Vinkkejä kantoliinakankaan hyödyntämiseen ompeluprojekteissa

Omistamalla vuosien varrella yli 100 kantoliinaa (ei toki kaikkia kerralla:D), oppii kankaista enemmän, kuin istumalla artesaaniopintojen materiaaliopin tunneilla. Teorian ja näytteiden sijaan lukuisat erilaiset kudotut kankaat ovat olleet konkreettisesti käytössä ja kokeilussa, niin kantamiseen kuin ompeluprojekteihin. Teknisten ominaisuuksien, kauniiden kuosien ja herkullisten värien lisäksi liinaharrastukeen liittyy paljon syvää tunnetta ja elämänmakuisia tarinoita.

Oma kantamisen polkuni alkoi esikoiseni synnyttyä keväällä 2010. Vauvantarvikeviidakossa seikkaillessani minuun vetosi kovasti kantoliinat. Erityisesti kantamisen erilaisuus kiehtoi, se ei silloin vielä ollut ihan valtavirtaa, mutta vauvan pitäminen lähellä itseäni tuntui oikealta ja omiin arvoihin sopivalta. Kantaminen on ennen kaikkea äidin ja lapsen yhteyttä, joka mahdollistaa samalla arkisten asioiden tekemisen.

Kuopukseni käsinkudotussa kantoliinassa.

Miksi kantamiseen ja liinoihin hurahtaa?

Odottaessani toista lastani asuimme kerrostalossa, jonka hissiin ei mahtuneet rattaat. Mietin miten pärjäisin kahden pienen lapsen kanssa kaikki arkiset kulkemiset. Innostuinkin ottamaan selvää erilaisista kantovälineistä, vaikka käytettynä ostettu trikoinen kantoliina olikin palvellut hyvin esikoiseni vauvavuoden.

Löysin netistä Ysv-keskustelufoorumin, jossa oli kantoliina –osiossa myynnissä paljon käytettyjä kudottuja kantoliinoja. Ihania vaihtoehtoja löytyi vaikka millä mitalla, eikä valinta ollutkaan enää helppoa. Tarvittavat liinat kuitenkin löytyi ankaran pohdinnan jälkeen. Harjoiteltuani sidontoja esikoiseni kanssa innostuin kantamaan häntäkin uudelleen. Paluuta ei enää ollut, liinamaailma oli jo vienyt mukanaan.

On jännittävää etsiä omien mieltymysten mukaista ja omaan tyyliin sopivaa liinaa tai reppua. Kantoliina onkin kantajan asuste, lähes kuin vaate, koska se on yllä suuren osan päivästä. Moni haluaakin useamman liinan juuri sen vuoksi. Paitojakin tarvitaan monta, miksei siis liinojakin?

Maku voi kuitenkin muuttua ajoittain ja uudet liinajulkaisut houkuttelevat. Onkin hyvin vaikeaa tyytyä olemassa oleviin liinoihin, kun uusia kiinnostavia materiaaleja, kuoseja ja liinavalmistajia ilmestyy kuin sieniä sateella.

Moni valitsee ensimmäiseksi liinaksi puuvillaisen trikooliinan tai kudotun, koska se on tuttu ja helppohoitoinen materiaali. Jos kantamisesta tulee jokapäiväistä, uteliaisuus kuitenkin eri materiaaleja kohtaan yleensä kasvaa. Siksi seuraavan kantoliinan materiaaliksi valitaan usein jokin muu kuin puuvilla. Ja sitten taas seuraava ja seuraava…

     

Esikoiseni trikooliinassa syksyllä 2010     Kuopukseni kudotussa silkkiliinassa  kesällä 2015

Kaikilla materiaaleilla on hiukan erilaiset kanto-ominaisuudet, mutta yhtä paljon liinan kantotuntumaan vaikuttaa myös käytetty kudonta (kuvio ja tekniikka millä liina on kudottu) sekä materiaalien/liinan paksuus. Eri materiaalien sopivuus kantajalle on hyvin yksilöllistä ja sopivat löytyvät kokeilemalla. Kun yksi rakastaa pellavan tukevuutta, toisella se saa käsien verenkierron katkeamaan ja kolmannelle se aiheuttaa migreenin.

Lapsen kasvaessa oma suosikki liina ei ehkä enää toimikkaan, vaan tarvitaan erilaisia materiaaleja tai eri paksuisia liinoja. Taaperon ja leikki-ikäisen lapsen kantaminen on hyvin erilaista kuin vastasyntyneen vauvan. Liinojen monipuolinen tarjonta ja erilaisten tarpeiden vaihtelu vievätkin helposti syvälle harrastukseen ja hurahdukseen.

Kolmevuotiaan kantaminen on hyvin erilaista, kuin pienen vauvan.

Miten liinoista tulee muistojen arvoisia

Monille kantajille muodostuu erityinen suhde johonkin tiettyyn kantovälineeseen. Voi olla että liinalla on kannettu arvokkaat ensimmäiset hetket omaa vauvaa ja se on siten erityisen rakas. Customina teetetty tai itse kudottu liina on myös yleensä käyttäjälleen ainutlaatuinen, kätkien taakseen lukuisia suunnittelu- ja toteutustunteja. Joku tietty liina voi olla erityinen myös ihan vain kauneutensa vuoksi, tai siksi, että se on saatu lahjaksi. Jos löytää hartaasti etsityn harvinaisen liinan, tulee siitä erityinen juuri sen tavoittelun vuoksi.

Kantoliinaharrastukseen liittyy usein myös jännitys. Arkiselle lapsiperhe-elämälle luo vastapainoa uusien liinajulkaisujen seuraaminen ja stalkkaaminen sekä harvinaisten liinojen metsästäminen. Se on ihan oma maailmansa ja irtiotto arjesta. Harrastus luo samalla kutkuttavan jännityksen, odotuksen ilmapiirin, onnen ja pettymyksen kyyneleet sekä lämminhenkisen yhteisön, jossa sen kaiken voi jakaa muiden kantajien kanssa. Yhteisön voima on tärkeää, sillä ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää liinojen myymistä, ostamista ja vaihtamista tai sitä, miksi niitä täytyy olla enemmän kuin yksi.

Liinailijoita on monenlaisia, on niitä joille riittää vain yksi, tai korkeintaan muutama liina, kun toiset keräävät ison kokoelman. Jotkut haluavat kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia liinoja, joten liinapinoa vaihdetaan/ päivitetään jatkuvasti. Kantoliinoilla onkin hyvä jälleenmyytiarvo, mikä mahdollistaa pinon tuulettamisen myös niille, joilla ei ole paljon ylimääräistä rahaa käytettävänä. Liinayhteisö on myös poikkeuksellisen luotettava, joten vaihdot ja liinojen lainaaminen ovat suosittuja etenkin silloin kun kauppa ei käy hyvin.

Koska liinoista tulee usein rakkaita ja tärkeitä käyttäjilleen, moni haluaa kantamisen loputtua säästää yhden tai useamman mummoliinaksi lapsenlapsia varten, tai muistoksi omille lapsilleen. Vaihtoehtoisesti voi ommella jotain uutta rakkaasta kantovälineestä, jolloin tärkeä liina säilyy uudessa muodossa kantoaikojen jälkeenkin.

Liinojen materiaalit

Kantoliinat on tehty kestämään. Ne ovat pääasiassa testattuja ja laadukkaita kankaita, jotta ne takaavat turvallisen kyydin lapselle ja täyttävät asetetut turvallisuusstandardit. Siksi ne ovat laadukasta materiaalia myös moneen muuhun tarkoitukseen ja sopivat hyvin käsityö projekteihin/ uudelleen muotoiluun. Kantoliinoista voi tehdä vaatteita, asusteita, laukkuja, avaimenperiä, kukkaroita, lompakoita, pussukoita, leluja, koruja, huiveja, shaaleja, vilttejä, koristetyynyjä, verhoja, tauluja jne.

Koska kantoliinakankaita on kuitenkin hyvin monenlaisia, on hyödyllistä tietää mihin erilaiset materiaalit ja kudonnat soveltuvat. Puuvilla on hyvä ja helppo materiaali niin liinoissa, kun ompeluprojekteissa. Pellava ja hamppu ovat yleensä viileitä, hengittäviä ja erityisen tukevia. Liinana ne voivat tuntua toisille taivaalliselta ja toisille liian kovalta materiaalilta, mutta ompeluun ne ovat loistavia helppohoitoisuuden vuoksi.

Materiaalina villa lämmittää kylmällä ja hengittää kuumalla. Jotkut villaliinat ovat todella paksuja ja tikkuisia ja soveltuvat siten enemmänkin talvikantoon. Toiset taas ovat ohuita ja pehmoisia ja sopivat käytettäväksi paljaalla ihollakin. Villalaatujakin on monenlaisia, ja niillä on kaikilla omanlaisensa tuntuma. Villa on käsin pestävää, usein helposti nyppyyntyvää ja voi huopua kovassa käytössä.

Silkkilaatujakin on monenlaisia. Yhteistä niille on se, että ne on hyvä pestä käsin ja hoitaa huolella. Liinoihin silkki tuo tukevuutta, koska se on hyvin luja materiaali. Muut ominaisuudet vaihtelevat silkkilaadun mukaan, sillä esim. mulberry silkki on usein hyvin liukasta ja kiiltävää, kun tussah silkki on tahkeaa ja mattapintaista. Vaatteisiin ja huveihin silkki on ihana materiaali, mutta kaikkiin ompeluprojekteihin se ei ole paras valinta.

Liinoissa käytettäviä materiaaleja on yleisimpien puuvillan, pellavan, hampun, villan ja silkin lisäksi paljon. Bambu, tencel, repreve, seacell, maito, kahvi, helmi, soija jne. Monet niistä tuovat silkin ja hienojen villalaatujen lisäksi liinaan ylellisyyttä ja erityistä tuntumaa. Kaikkiin ompeluprojekteihin ne eivät välttämättä sovi, mutta joihinkin kyllä.

Näistä liinapinoista löytyy monenlaisia materiaaleja; puuvillaa, pellavaa, hamppua, babycamelia, cashmerea, tussahsilkkiä ja mulberrysilkkiä monenlaisin sekoituksin.

Kantovälineestä käsityöksi

Innostuin kantoliinoista tehtyihin käsitöihin jo aktiivisen kantamisen alkuaikoina. Liinoista jäi usein ylimääräisiä paloja, kun niitä lyhensi omiin tarpeisiin paremman mittaisiksi. Kauniit kangastilkut houkuttelivat ompelemaan, ne olivat hyviä pieniin kokeiluihin. Pikkuhiljaa liinapaloja tulikin hankittua tarkoituksellisesti ompelutöitä varten, kun omia liinoja ei aina ollut tarvetta lyhentää.

Halusin tehdä ensimmäisen ison liinakankaisen laukkuni kauniista ja rakkaasta Pavon etini –kuosisesta liinastani. Vaikka liinana sillä oli ihana kuohkea kantotuntuma, laukkuna se on jäänyt lähes käyttämättä. Pienikin hipaisu tekee siihen pitkän lankalenkin. Ajattelin tukikankaan pitävän laukun siistinä, mutta se ei riittänyt kankaassa, jossa on kudonnassa pitkiä nastoja . Tästä opin, että kannattaa tarkkaan miettiä millaisiin projekteihin ja miten paljon liinakangasta käyttää, ettei työ valu hukkaan.

Liina Pavo etini chocolate. Kuvassa myös liinakankaasta (didymos silk prima) ommeltu unirätti.

Jos liinan materiaali on herkkä, tai siihen tulee helposti lankalenkkejä, siitä ei kannata tehdä mitään kovalle kulutukselle altistuvaa. Korut, taulut, tai jokin pieni yksityiskohta esim. laukussa, jossa on käytetty pääosin jotain muuta materiaalia, ovat hyviä vaihtoehtoja. Laukun/lompakon voi tehdä nahasta tai tukevasta canvaskankaasta ja vain etupuolen tai jonkun yksityiskohdan/ kuvion liinakankaasta.

Tiiviskudontaiset ja konepestävät materiaalit ovat parhaita laukkuihin, kukkaroihin, pussukoihin, avaimenperiin ja muihin käyttöesineisiin. Tärkeintä on, että kankaan pinta on tiivis, silloin saattaa jokin herkempikin materiaali sopia.

Kokemukseni pohjalta ohuet ja laskeutuvat villaliinat ovat ihana materiaali esim. huiveihin ja shaaleihin. Paksusta ja tiiviisti kudotusta villaliinasta voi tehdä takin, ponchon, viltin tai esimerkiksi talvihameen.

Jos suunnittelee vaatteen tekemistä liinakankaasta, parhaita siihen tarkoitukseen ovat melko ohuet, laskeutuvat ja mielellään tiiviskudontaiset liinat. Löyhäkudontaisesta kankaasta ommeltu monia saumoja sisältävä vaate ei välttämättä kestä käytössä, koska se purkaantuu helposti. Sellaista materiaalia on myös hankala ommella.

Ompelutöiden suunnittelu ja ompelu kantoliinoista on ennen kaikkea hauskaa. Alla oleva muistilista voi auttaa, kun mietit sopisiko liinasi johonkin tiettyyn projektiin. Jos et ole varma ompelutaidoistasi tai uudesta suunnitelmasta, kannattaa tehdä ensin kokeilu jostain muusta kankaasta.

Ne yli 100 vuosien varrella omistamaani liinaa ovat opettaneet minulle materiaalien ominaisuuksista ja lukemattomista yhdistelmistä, pieniä vivahde-eroja sekä erilaisten kudontatekniikoiden vaikutusta kantotuntumaan ja ompeluprojekteihin.

Liinakokoelmaakin täreämmäksi opettajaksi on muodostuneet ne tuhannet tunnit, jotka olen käyttänyt ompelukokeiluihin ja -projekteihin, lankalenkkien korjaamiseen, kutomiseen, hapsuttamiseen, vertailuun, värien miettimiseen jne, mutta ennen kaikkea kantamiseen! Kaiken oppimani lisäksi harrastus on tuonut minulle todella paljon uusia ystäviä, joihin en muuten olisi tutustunut. Kantoliinayhteisö on sydämellinen ja itselleni korvaamattoman tärkeä.

Jos olisin omistanut vain yhden liinan tai repun, en varmasti istuisi kirjoittamassa tätä blogia. Eli kyllä, ne yli 100 liinaa on tarvittu tähän kaikkeen. Joku ehkä nyt miettii, onko minulla iso vuori liinoja kaapissa, mutta pettymykseski joudun toteamaan, että ei ole. Olen kantovuosien aikana omistanut kerrallaan keskimäärin 6-8 liinaa.

Ps. Olisin todella kiitollinen, jos myös sinä kertoisit tämän postauksen yhteydessä, että minkälaisia projekteja sinä olet toteuttanut kantoliinoista?

 

Liity blogin seuraajaksi ja tilaa ilmoitukset blogipostauksista sähköpostiisi, niin saat tuoreimmat vinkit ja ohjeet aina ensimmäisten joukossa! Liity myös Facebook -sivuni seuraajaksi, jossa paljon muutakin mielenkiintoista!

Suosittelen liittymään myös Kätevästi kaikkea kaunista -Facebookin suljettuun keskusteluryhmääni, jossa on mahdollisuus hyödyntää yhteisön voimaa ongelmatilanteissa ja jakaa onnistumisia sekä vinkkejä myös muille aiheesta kiinnostuneille.

Blogi syntyi vahvassa yhteistyössä mieheni Ivary Vimmin kanssa. Meillä on yhteensä yli 15 vuotta käsityön, muotoilun ja taidealan koulutusta sekä kymmeniä vuosia käytännön kokemusta.

Itse olen vaatetus- sekä metallialan artesaani (korut ja taonta). Mieheni on perinteinen metalliseppä, metallialan artesaani (taonta ja koneistus), muotoilija (kivi- ja korumuotoilu), kuvataiteilija (Master of Culture and Arts, erikoistunut korutaiteeseen kulttuuriyrittäjyyden YAMK koulutusohjelmassa,), tällä hetkellä tutkija ja tohtorikoulutettava (LUT School of Enginering Sciensce, aiheena innovaatiojohtaminen). Lisäksi hänellä on käynyt 3D-mallinuksen ja työstön korutaiteen erikoiskoulutuksen sekä kehittänyt digikoruja yliopiston Fast Coins -tutkimushankkeessa.

Otan mielelläni vastaan myös teidän ehdotuksia (teemoja, kysymyksiä, vinkkejä yms.) tuleviin blogikirjoituksiin.


2 thoughts on “Vinkkejä kantoliinakankaan hyödyntämiseen ompeluprojekteissa

  1. Moi,

    Osaatko sanoa miten seacell vaikuttaa kankaan imukykyyn? Mä olen ommellut puuvilla-seacell liinakankaasta meille kantokelpoisen pyyhkeen reissuja mielessä pitäen, mutta olen jäänyt pohtimaan toimiiko tämä blendi oikeasti myös pyyhkeenä. Lisäksi olen ommellut liinoista wrap tain, tuubihuiveja, käsipyyhkeitä ja pöytäliinan 🙂

    1. Hei,
      Kiitos kommentista ja kysymyksestä!
      Seacell on selluloosasta ja merilevästä valmistettu kuitu ja sen sanotaan olevan hyväksi iholle ja lisäävän verenkiertoa. Siitä en tiedä, tekeekö se kankaasta imukykyisempää, mutta uskon kyllä puuvilla-seacell liinan toimivan tarvittaessa pyyhkeenäkin. Varmasti seacell tekee siitä ainakin miellyttävän käyttää molempiin tarkoituksiin. 🙂

Kirjoita tähän mielipiteitä, kysymyksiä, toiveita, omia kokemuksia, ideoita, ajatuksia...

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.