Tunnistatko arvokorut rihkamasta? Katso vinkkejä jalometallien tunnistamiseen

  • Metallin laadun merkitys
  • Kulta ja hopea
  • Jalometallien tunnistaminen
  • Arvon määrittäminen

Olen aina rakastanut kaikkea kiiltävää ja kaunista. Lapsena olin oikea harakka, kädessä kulki joka paikassa mukana jokin aarre (aviomiehelläni oli sama taipumus, joka on periytynyt myös esikoisellemme).

Muistan kun erään kesän kuljin muovinen vaaleanpunainen helminauha otsallani. Halvat rihkamakorut, lasikuulat ja jopa itse askarrellut ”timantit” olivat hyvin arvokkaita minulle.

Lasikuulia kertyikin vuosien varrella melkoinen kokoelma, joista omatkin lapseni ovat saaneet iloita. Muistan kun useita vuosia vanhempi serkkuni kerran houkutteli minut hyppäämään alas kiipeilytelineestä lupaamalla ostaa minulle kuulapussin! 😀 Olin siis valmis lähes mihin vaan saadakseni kasvatettua kokoelmaani.

Kuulia

Isäni kävi usein divarissa (käytettyjen kirjojen kaupassa) ja olisi helposti viipynyt siellä tuntikausia. Itse olin kuolla siellä tylsyyteen ja kitisin nykien isäni hihaa jatkuvasti. Mutta divarin ummehtuneen tuoksuisessa yläkerrassa kävin mielelläni, sillä sieltä saattoi löytää kaikenlaisia jännittäviä pikkuaarteita.

Hieman vanhempana aloin arvostaa aitoja koruja ja monien vuosien ajan hopea oli ehdoton suosikkimateriaalini. Metalliopintojen aikana yksi unelmani toteutui, kun sain toteuttaa itse omin käsin ihania hopeisia koruja.

Ruusut ja perhoset hopeasta

Mieheni takoi opiskeluaikana raudasta isoja ruusuja ja itse innostuin kokeilemaan pienempiä hopeasta

Korvakoruja hopeaa

Koulussa valmistamiani hopeisia korvakoruja

Koruja hopeasta

Kaikennäköistä muutakin tuli opiskeluaikana hopeasta kokeiltua 

En tarkkaan muista koska se tapahtui, mutta yllättäen aikaisemmin vierastamani kulta alkoi kiinnostaa enemmän kuin hopea. Eikä mennyt pitkään, kun hopeiset korut jäivät pölyyntymään korukaappiini. Onneksi myös mieheni ymmärsi uuden materiaalimieltymykseni ja valmisti minulle ensimmäiset tyyliini sopivat kultakorut.

Vaikka kulta on sekä väriltään, että käyttöominaisuuksiltaan todella ihana korumateriaali, se on kuitenkin liian kallista, etenkin kookkaampien/ näyttävämpien korujen valmistukseen. Onneksi kullalle löytyy myös hintaystävällisempiä vaihtoehtoja, kuten esim. pronssi.

Kiiltävää pronssia onkin vaikea erottaa pelkän ulkonäön perustella kullasta. Nykyään omistankin aika paljon pronssikoruja, sillä kultaan verrattuna edullisen raaka-aineen johdosta niitten ostaminen ja valmistus on huomattavasti pienemmän kynnyksen takana.  Voi sanoa, että pronssiin onkin nykysin kehittynyt jonkinlainen fiksaatio ja loppua ei vielä näy, kun pää pursuaa yhä uusia ideoita!

Metallin laadun merkitys

Muistan käyttäneeni rihkamakoruja jonkin verran teinivuosina, mutta ne korut jäivät yleensä vain muutamaan käyttökertaan ja unohtuivat sen jälkeen laatikon pohjalle. Ne joko haisivat epämiellyttävälle, kuluivat nopeasti rumaksi, tai eivät vain tuntuneet mukavalta käyttää. Pääasiassa käytössä oli hopea.

Aikuisena tanssiharrastuksen ja esiintymisien vuoksi olen hankkinut joitakin näyttäviä halppis korvakoruja, jotka olen sitten todennut virheostoksiksi. Vaikka ne ovat ulkonäöltä kauniita, on niitten käyttäminen mahdotonta kaulaan ja korvien taa ilmestyvän kutiavan ihottuman vuoksi. Halppiskorujen pinnoitteiden ja edullisten metalliseosten aiheuttamien allergisten reaktioiden vuoksi olenkin nykyään hyvin tarkka mistä koruja hankin. Myöskin haluan olla ehdottoman varma niiden materiaalista.

Kiinasta ja EU:n ulkopuolelta tulevat korut ovat lähes aina pinnoitettuja materiaaleja, eikä koskaan voi olla täysin varma mitä myrkkyjä niiden alla olevat metalliseokset sisältävät. Nykyisin onkin melko yleistä, että esim. kiinalaisissa rihkamakoruissa on jalometallileimoja muistuttavia viritelmiä ja räikeimmissä tapauksissa jopa aidot kultaleimat, vaikka koru olisi tehty halvasta mahdollisesti allergisoivasta seosmetallista ja ainoastaan kullattu pinnasta.

”Korumetalli” onkin hälyttävä nimi, joka ei kerro mitään siitä, mitä se pitää sisällään. Pahimmillaan se voi sisältää esim. kadmiumia, joka aiheuttaa syöpää, tai lyijyä, jonka toistuva altistus voi johtaa neurologisen kehityksen häiriöihin. EU:ssa niitä ei saa enää korumetalleissa käyttää, mutta kierrossa voi olla yhä myrkyllisiä yhdisteitä sisältäviä koruja- ajalta ennen säädöksien voimaantuloa. EU:n ulkopuolelta ostetuissa koruissa näitä aineita voi siis hyvinkin todennäköisesti olla edelleen.

Halvat rihkamakorut

Mieheni  taideprojekteja varten hankkimia kiinalaisia krääsäkoruja

Yleisin allergiaa aiheuttava materiaali on nikkeli, joskin EU:n säännösten vuoksi sitä käytetään nykyään vähemmän. Nikkeliallerginen voi saada oireita myös sen sukulaisesta palladiumista, jota on valkokullassa.

Jos epäilee, että koru sisältää nikkeliä, voi sen testata apteekista ostettavissa olevilla dimetyyliglyoksiimi testillä. Sillä testataan hankaamalla liuoksessa kastettua puuvillatikkua korun pintaan 30 sekunnin ajan. Tikku värjäytyy punaiseksi, jos korussa on haitallinen määrä nikkeliä.

Myös kullalle voi olla allerginen, mutta silti vain harva saa siitä oireita. Turvallisia materiaaleina pidetään platinaa, rhodiumia, titaania ja ominaisuuksiltaan antibakteerista hopeaa. Kuparia (joka myös on antimikrobinen materiaali) käytetään joskus lujittamaan hopeaa ja molemmat näistä materiaaleista ovat turvallisia (joskus kuitenkin jokin hopeaan seostettavista materiaaleista voi aiheuttaa myös allergiaa/yliherkkyyttä).

Pronssissa päämateriaalina on kupari, johon on tavallisesti sekoitettu hieman tinaa, mutta nimeä voidaan käyttää myös muista kupariseoksista. Messinki on kuparin ja sinkin seos.

Kulta

Kullan voi sanoa muuttaneen maailmaa, sillä sen vuoksi on hävitetty kokonaisia kansakuntia ja kärsitty tragedioita kultakuumeen seurauksena kansallisilla tasoilla saakka. Toisaalta, sitä etsittäessä on myös löydetty uusia mantereita.

Kiehtovasta, erikoisen värisestä, hohtavasta materiaalista tuli onnen ja rikkauden symboli jo tuhansia vuosia sitten. Lisäksi se oli kaikkialla hyväksytty maksuväline.

Kaikki muinaiset sivistyskansat tunsivat kullan ja ensimmäisiä todisteita sen käyttämisestä koruissa jo yli 7000 vuotta sitten ja rahana yli 3000 vuotta sitten Egyptissä.

Kultaisia taskukelloja

Kultaisessa taskukellossa saattaa olla vain ulkokuoret kultaa ja sisäkuoret kullattua metallia. Kellojen kohdalla on myös hyvä muistaa, että kultamäärä niissä on melko minimaalinen, kellon koosta riippuen n.10-50g, valtaosa kellon painosta muodostuu koneistosta, lasista ja kellotaulusta. 

Koruja kullasta

Kultaisia koruja ja kelloja

Latinan kielen sana aurum  (josta on peräisin  kullan lyhenne AU), tarkoittaa aamunkoiton loistetta ja Aurora oli Roomalainen aamunkoiton jumalatar. (Lähde: Kultasepän aineoppi ja ammattikemia, Vaissi Pekka ja Huovinen Hannu, Opetus hallitus, Dark Oy 2005)

aamun valo

Kultainen aamunkoitto

Puhtaan kullan väri on keltainen, mutta sävyyn vaikuttavat kultapitoisuus, ja siihen lisättävät seosmateriaalit. Valkokullassa käytetään yleensä palladiumia, joka tekee väristä harmaan tai kellertävän (mahdollinen rhodium pinnoite vaikuttaa myös väriin). Jos kullan seosmateriaalina käytetään kuparia, tulee väristä punertavaa -ruusukultaa.

Hopea

Hopea oli rahan arvon mitta 1800-luvun puoliväliin saakka ja sen arvostuksesta on pidetty huolta. Harvinaista ja kallista materiaalia käytettiin esim. rituaaliesineissä, ruokailuvälineissä ja koruissa. Se oli välillä jopa arvokkaampaa kuin kulta, mutta myöhemmin, kun hopealöytöjä tehtiin enemmän, muuttui suhde toisinpäin.

Hopea on ensimmäisiä metalleja, joita ihmiset ovat ottaneet käyttöönsä. Hopea sai keskiajalla symboliseksi merkikseen kasvavan kuun sirpin (alkemistit yhdistivät tiettyjä alkuaineita ja taivaankappaleita toisiinsa ja antoivat niille samanlaisia symboleja). (Lähde: Kultasepän aineoppi ja ammattikemia, Vaissi Pekka ja Huovinen Hannu, Opetus hallitus, Dark Oy 2005)

Hopeatikari

Hopeisia rahoja, kello, sekä jalometallitikari (valmistanut Ivary Vimm)

Jalometallien tunnistaminen

Jalometallien tunnistamiseen on monenlaisia menetelmiä. Yleisesti ottaen jalometallit tuntuvat käteen painavammilta kuin epäaidot metallit, mutta pelkän painon avulla sitä voi olla vaikea arvioida, jollei ole paljoa kokemusta metallien sormituntumasta. Jalometallit eivät vedä magneetteja puoleensa (tämä on kuitenkin huono mittari, sillä mm. esim. pronssi, kupari, messinki ja tinakaan eivät reagoi magneetille) ja lämmönjohtavuus on esim. hopealla hyvä. Se kylmenee ja kuumenee nopeasti (polttaa ihoa saunassa).

Kultaa yritetään jäljitellä usein messingillä. Aito kulta ei tuoksu miltään, mutta messingin haju taas on metallimainen. Kullasta ei myöskään lähde väriä, eikä se hapetu kuten messinki. Kullatussa korussa väri voi vaihtua kulumisen myöten saumoissa, mutta kulta on tasaväristä.

Leimat

Ensisijaisesti epäilystä aiheuttavista korusta kannattaa tarkistaa leimat. Niitä voi tutkia esim. luupilla tai suurennuslasilla.

Pitoisuusleimoja alettiin laittaa jo 1600-luvulla ja aluksi niissä käytettiin vain yhtä pitoisuutta. Hopeaesineitä alettiin valmistamaan useammalla pitoisuudella vasta 1850- luvun lopulla ja kultaa jo 1600-luvun lopulla.

Pakolliset leimat Suomen markkinoilla olevissa ja myyntiin tarkoitetuissa jalometallituotteissa (lähde Tukes.fi):

  • Lyödään, laseroidaan, valetaan tai kaiverretaan jalometallituotteeseen (ovat siis pysyviä)
  • Tukesin rekisteröimä nimileima
  • Jalometallin pitoisuusleima tai tarkatuslaitoksen tarkastusleima sekä pitoisuusleima
  • Alle 1g kulta-, palladium- ja platinatuotteita, tai alle 10g hopeatuotteita ei tarvitse leimata
  • Jälleenmyyjien, maahantuojien ja valmistajien täytyy vastata siitä, että pakolliset leimat löytyvät

Yleisimmät Hopeapitoisuusleimat ovat 800, 813, 830, 875 (84 Tsaarin Venäjän hopeapitoisuusleima) ja 925 koruhopea (käytetään myös nimitystä Sterling tai streling silver).

Kullan pitoisuus ilmoitetaan karaatteina. Mitä pienempi pitoisuus, sitä kovempaa ja edullisempaa kulta on. Yleismmät pitoisuudet ovat 18k (75 % puhdasta kultaa, leima 750) ja 14k (58,5 % puhdasta kultaa, leima 585). Leima 375 tarkoittaa 9 karaatin kultaa. Leima 56 on Tsaarin venäjän leima ja vastaa 14k kultaa.

Jalometalleissa käytetään monenlaisia leimoja, joista on apua korujen/esineiden aitouden varmistamiseksi. Näissä linkeissä on paljon hyviä esimerkkejä erilaisita leimoista:

Mieheni käsityönä valmistama tikari. Materiaalina hopea 830, kulta 14k ja 18k ja jalokiveina turmaliineja (viiden kiven paino on yhteensä 72 ct). Pituus 31 cm, leveys väistimen kohdalta 10,7 cm ja kokonaispaino 452 gramma. 

Kultakoru “Yhdessä”, Ivary Vimm, kulta 18k, värivaihtotimantti 0,18 ct, turmaliinit 29 ct ja 1,40 ct

Kullatuja koruja on voitu merkitä kirjainlyhentein EP, GP tai G.E.P. Englanninkielinen sana plated tarkoittaa pinnoitettua.

Jos koruissa tulee vastaan leimoja, joita on hyvin vaikea tunnistaa (esim. leimat.fi sivuston ohjeiden avulla), ne saattavat olla feikkejä. Niin menneisyydessä kuin nykyäänkin on väärennetty ja imitoitu myös leimoja. Joskus ne ovat hyvin taitavasti väärennettyjä, joten jos epäilee leimojen aitoutta, kannattaa korun/esineen aitoutta koittaa testata muilla tavoilla.

Hydrostaattinen punnitus ominaispainon mittaamiseen

Yksi keino metallien tunnistamiseen on ominaispainon mittaaminen. Sen voi laskea, jos omistaa nollattavan digitaalisen vaa’an.

Saadut arvot voivat vaihdella hieman riippuen siitä, miten metallia on muokattu. Esimerkiksi taottu tai valssattu materiaali on vähän tiheämpää kuin valettu. Jos korussa on esim. kiviä, ne vaikuttavat tulokseen.

Ontoista koruista ominaispainoa ei voi mitata luotettavasti (esim. ketjut, rannekorut tai jotkut sormukset voivat olla onttoja). Mitä pienempi esine on, sitä helpommin mitatessa tulee virheitä. Tässä joidenkin metallien ominaispainoja:

  • Platina 21,4
  • Hienokulta 19,3
  • 750 palladiumvalkokulta 16,5
  • 750 kulta (1Ag:1Cu) 15,5
  • 750 nikkelivalkokulta 14,9
  • 585 kulta (1Ag:2Cu) 13,4
  • Palladium 11,5
  • Lyijy 11,4
  • Hienohopea 10,5
  • 925 hopean 10,4
  • 830 hopean 10,2
  • Kupari 8,9
  • Tinapronssi (Tp 10) 8,7
  • Tompakki (Ms 90) 8,7
  • Messinki (Ms 63) 8,2
  • Rauta 7,9
  • Tina 7,3
  • Sinkki 7,1
  • Titaani 4,5
  • Alumiini 2,7

Ominaispaino on hyvä keino jalometallien, etenkin kullan tunnistamiseen.

Ominaispainon laskeminen:

  1.  Punnitse tutkittava esine (merkitse paino muistiin).
  2. Punnitse vesiastia, joka on täynnä kylmää vettä ja nollaa vaaka
  3.  Ripusta tutkittava esine ohueen lankaan ja upota se siten vesiastiaan, että se on kokonaan veden alla eikä kosketa astian seinämään tai pohjaan (ravistele ilmakuplat pois)
  4. Laske ominaispaino jakamalla ensimmäisessä vaiheessa mitattu paino toisessa punnituksessa saadulla tilavuudella.

(Lähde: Kultasepän aineoppi ja ammattikemia, Vaissi Pekka ja Huovinen Hannu, Opetus hallitus, Dark Oy 2005)

Hankauskoe

Hankauskoe on yksi vanhimpia menetelmiä, joilla voidaan määritellä jalometallien pitoisuuksia. Siinä tarvittavat hapot ovat kuitenkin sen verran myrkyllisiä, että asiaa tuntemattomalle en suosittele tätä tapaa tunnistamiseen.

Hankauskokeeseen tarvitaan koetinkivi puhdistusvälineineen, erilaisia vertailuneuloja, koetinhapot sekä suodatinpaperia. Itse kokeessa hangataan testattavasta esineestä kivelle 20-30mm pitkä ja 3mm leveä viiru ja etsitään vertailuaine, jonka seoksen väri vastaa tutkittavan esineen seoksen väriä mahdollisimman tarkasti (ja siitä hangataan samanlainen viiru). Hopeapitoisuuksien vertailulla ei saada kovin tarkkoja tuloksia ja kullan pitoisuuden selvittämiseksi menetelmä on vielä monimutkaisempi. (Lähde: Kultasepän aineoppi ja ammattikemia, Vaissi Pekka ja Huovinen Hannu, Opetus hallitus, Dark Oy 2005)

Kullan testaaminen elektronisesti

Kultaa voi testata myös elektronisten laitteiden (esim. tällaisen tai tällaisen) avulla, mutta laitteet ovat melko arvokkaita.

Arvon määrittäminen

Jos haluaa olla täysin varma korujen aitoudesta, kannattaa ne hankkia luotettavista koruliikkeistä, käsityöläisiltä tai korutaiteilijoilta. Kirpputoreilta ym. voi kuitenkin tehdä hyviä löytöjä, joten materiaalituntemuksesta on etua. (Monilla kirpputoreilla on usein arvokoruille erillinen vitriini, mutta joskus voi tehdä hyviä löytöjä niiden ulkopuoleltakin.)

Kaikissa koruissa ei arvoa määritä pelkästään niihin käytetyt materiaalit. Useat taiteilijat ja suunnittelijat eivät välttämättä leimaa omia töitään, mutta niistä voi muodon perusteella selvittää tekijän. Myös esim. muovista, puusta, paperista, tai vaikka roskista valmistetut korut voivat olla hyvin arvokkaita. Meillä esim. on Janna Syvänojan paperista valmistama koru, jonka raaka-aineet (paperi ja metallivaijeri) maksavat vain muutamia euroja, mutta korun todellinen arvo oli vuonna 2012 n.800€.

Koru paperista Janna Syvänoja

Janna Syvänojan paperinen taidekoru

Monesti ihmisille tulee yllätyksenä myydessä jalometalleja romuna, että niiden arvo onkin huomattavasti pienempi kuin olivat alun perin luulleet. Onkin todella tärkeää ymmärtää, että ostaessa korua, maksetaan enemmänkin työstä (suunnittelu, työstö, kallitten työvälineitten huolto ja uusinta, palkka yms.) kuin materiaalista. Tietysti kulta ja jalokivikoruissa materiaalien osuudellakin on iso tai jopa ratkaiseva osuus hinnasta, mutta joka tapauksessa niiden lisäksi on laskettava myös työn osuus.

Alla kuvia mieheni valmistamista jalometalli taidesormuksista ja jalometallikoruista.

Sormus “600 % more”, kullattu hopea 830, kuutiolliset zirkonit, 110 x 68 x 66 mm, 334 g, 2012

Sormus “650 % More”, kullattu hopea 830, lasi, kuutiolliset zirkonit, 108 x 75 x 61 mm, 269 g, 2012

Sormus, “350 % More” kullattu hopea 830, kuutiolliset zirkonit, 100 x 57 x 57 mm, 256 g, 2012

Sormus, “100 %”, kullattu hopea 830, kuutiollinen zirkonia, 47 x 38 x 38 mm, 85 g, 2012

Sormus, “Pink”, hopea 925, kuutiollinen zirkonia, 68 x 46 x46 mm, 143 g, 2011

Sormus, “Touch”, hopea 925, kuutiollinen zirkonia, kvartsi, turmaliinit, 72 x 56 x 46 mm, 231 g, 2011

Koruja Ivary Vimm

Muutamia mieheni valmistamia koruja 

Sormus Ivary Vimm

Sormus Ivary Vimm

Esim. hopean romuhinta on ostajasta riippuen tällä hetkellä n.15–25 senttiä/g ja 14k kullan n.15€/g paikkeilla. Jalometallien päiväkohtaisen pörssihinnan voi tarkastaa täältä. Jokainen ostaja määrittelee tietysti itse hinnan, mitä he maksavat. Erityisen tarkka kannattaa olla perinne ja antiikkikorujen kanssa, joiden arvo saattaa olla kymmeniä tai jopa tuhansia kertoja enemmän kuin romumetallin hinta. Esim. Venäläiset tsaarin aikana valmistetut korut ovat melko arvokkaita (leimat 84 ja 56).

Tässä hyvä esimerkki tapauksesta, jossa romukauppias ajatteli tekevänsä melko maltillisen (500 dollarin) voiton erottamalla esineestä jalokivet ja kullan romuksi. Todellisuus osoittautui kuitenkin ihan muuksi, sillä kyseessä oli n.24 miljoonan arvoinen Faberge muna.

On myös toisenlaisia tarinoita. Jotain esinettä tai korua on voitu luulla todella arvokkaiksi, mutta on selvinnyt että kyseessä on ollut rihkamaväärennös tai muu bulkkituote, jolla ei pahemmin rahallista arvoa ole. Mutta toisaalta, jos jokin esine on kulkenut arvokkaana suvussa, ei kannata myöskään mitätöidä sen henkilökohtaista emotionaalista arvoa.

Eli tunnearvoa omaava esine saattaa olla ihmiselle jopa arvokkaampi kuin materiaalinen arvo, tai jopa korvaamaton, vaikkei muut sitä arvostaisikaan, sillä tunnearvo on täysin subjektiivinen. Eikä materiaalinkaan arvo ole kiveen hakattua, vaan muuttuu jatkuvasti kysynnän mukaisesti/sen mukaan mitä ihmeiset ovat valmiita maksamaan.

Suosittelemme kuitenkin myös lämpimästi käyttämään ammattilaisten apua askarruttavien aarteitten aitouden tunnistamisessa, etenkin jos epävarmuus vaivaa vielä kotikonstien jälkeen. Sillä pieni korvaus esineen aitouden määrittelystä on mielestäni huomattavasti järkevämpi, kun ikuinen päävaiva “Mitä jos…”.

 

Taidesormus Ivary Vimm

Kaulariipus Ivary Vimm

Riipus Ivary Vimm

Sormus Ivary Vimm

Liity blogin seuraajaksi ja tilaa ilmoitukset blogipostauksista sähköpostiisi, niin saat tuoreimmat vinkit ja ohjeet aina ensimmäisten joukossa! Liity myös Facebook -sivuni seuraajaksi, jossa paljon muutakin mielenkiintoista!

Suosittelen liittymään myös Kätevästi kaikkea kaunista -Facebookin suljettuun keskusteluryhmääni, jossa on mahdollisuus hyödyntää yhteisön voimaa ongelmatilanteissa ja jakaa onnistumisia sekä vinkkejä myös muille aiheesta kiinnostuneille.

Blogi syntyi vahvassa yhteistyössä mieheni Ivary Vimmin kanssa. Meillä on yhteensä yli 15 vuotta käsityön, muotoilun ja taidealan koulutusta sekä kymmeniä vuosia käytännön kokemusta.

Itse olen vaatetus- sekä metallialan artesaani (korut ja taonta). Mieheni on perinteinen metalliseppä, metallialan artesaani (taonta ja koneistus), muotoilija (kivi- ja korumuotoilu), kuvataiteilija (Master of Culture and Arts, erikoistunut korutaiteeseen kulttuuriyrittäjyyden YAMK koulutusohjelmassa,), tällä hetkellä tutkija ja tohtorikoulutettava (LUT School of Enginering Sciensce, aiheena innovaatiojohtaminen). Lisäksi hänellä on käynyt 3D-mallinuksen ja työstön korutaiteen erikoiskoulutuksen sekä kehittänyt digikoruja yliopiston Fast Coins -tutkimushankkeessa.

Otan mielelläni vastaan myös teidän ehdotuksia (teemoja, kysymyksiä, vinkkejä yms.) tuleviin blogikirjoituksiin.


Kirjoita tähän mielipiteitä, kysymyksiä, toiveita, omia kokemuksia, ideoita, ajatuksia...

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.