Mullistaako uusi korumallisto korumarkkinat?

Vastakohdaksi aikaisemmalle korutyylilleni (postauksen lopussa joitakin esimerkkejä perinteisemmistä koruistani) on nyt mahdollisuus teettää koruja, joista kaikki turha, kuten käsityötaito, suunnittelu ja muotoilu on riisuttu pois! Lisäksi kustannukset on saatu vihdoin kuluttajaystävälliseksi, tinkimättä kuitenkaan kovassa huudossa olevista arvoista, kuten kierrätysmateriaaleista ja minimalismista.

Ja mikä parasta, putkilon sisällön voi täyttää/ vaihtaa aina mieltymysten ja päivän mieltymysten ja vaikkapa kuun asennon mukaisesti, esim. romukullalla, romuhopealla, kivillä yms. yms. yms. nykyisin korua edustavilla arvoilla, tai vaikkapa seteleillä, jos rahan palvonnasta ja säästämisestä on tullut elämän tehtävä.

putki

MIKSI/ MITEN TÄMÄ ”MALLISTO” SYNTYI?

Kun huomasin aikanaan pienten lasten isänä n. kymmenen vuoden korualakoulutusjakson päätyttyä (Amo, AMK, YAMK, erikoiskoulutukset ja erityyppiset alaan liittyvät kurssit), että leipä alalla on enemmän kuin tiukassa/ ettei ihmiset ole valmiita maksamaan käsityöstä asianmukaista korvausta, turhauduin lähes masennuksen partaalle.

Moni koulukaverini valmistui suoraan kortistoon, useammat joutuivat uudelleen koulutukseen/ alanvaihtoon ja vain harvat jatkavat sinnikkäästi alalla. Moni korualalla jatkava sinnittelee valitettavasti yhteiskunnan varoin köyhyysrajan alapuolella sossun rahoilla. Itse olin onnekkaampi, sillä useampien sattumien ja periksiantamattoman ”taistelun” tuloksena pääsin tutkijaksi yliopistolle.

En kuitenkaan kuopannut täysin ammattitaitoa, jota olen kehittänyt intohimoisesti ja jopa uhrautuvasti kymmeniä vuosia (käytin koulutusten lisäksi lähes kaikki vapa aikani ja rahani käsityötaidon/ ammattitaitoni jalostamiseen/ itseni kehittämiseen). Ja hyvä näin, sillä vihdoin tuntuu siltä, että sinnikkyys palkittiin.

Nimittäin vihdoin löytyi kuluttajatarpeisiin sopiva korumallisto, joka on halpa, josta on riisuttu kaikki epäoleellinen, kuten muotoilu ja käsityötaidot pois ja joka seuraa trendejä, kuten kierrätys.

Nimittäin olen huomannut, ettei koruissa enää nähdä muuta, kun materiaaleja. Jos joku taiteilija, muotoilija, tai käsityölainen kehtaa pyytää edes maltillista korvausta materiaalien ja työstökustannusten lisäksi omalle työlle, kuten suunnitellulle ja runsaasti työtunteja nielevälle käsityölle, niin aletaan heti puhua jostain ihme tunnearvosta ja valmistajan nimeen/ referenssein perustuvasta arvosta, vaikkei sillä olisi mitään tekemistä lopputuloksen kannalta.

Eli toisin, kun esim. hammaslääkärit, jotka ovat pitkään kouluttautuneet ja käyttävät pitkälti samoja kalliita työvälineitä ja teknikoita, kun korualalla, tai autokorjaajat yms., jotka ovat sijoittaneett osaamiseen ja työvälineisiin, saa kyseenalaistamatta pyytää jopa kohtuuttomia korvauksia, mutta luovan alan tekijöitä katsotaan heti väärin, vaikka pyytäisi saada edes omia pois.

Toki asian vois nähdä näinkin, että ns. ”oikeat” ammatit tarjoavat suoraa hyötyä ongelmaan, joten ovat näin olleen oikeutettuja korvauksiin, toisin kuin korut, jotka ovat arkea ajatelleen täysin turhake.

Kuitenkin koruilla on vahva historiallinen ja kulttuurillinen, sielua ruokkiva, jopa mielialaa ja mielenterveyttä edistävä arvo (mm. käsityö ja korunvalmistus on hyvin terapeuttista). Korut ovat valtaosalla vahvasti mukana päivittäin erityyppisten perineitten ja rituaalien kautta esim. kihla- ja vihkisormuksina. Koruista haetaan lukusien uskomusten ja uskontojen kautta suojaa ja turvaa. Koruilla viestitään arvoja/ aatteita/ suuntauksia, korostetaan persoonaa. Korujen valmistus työllistää sekä julkista, että yksityistä sektoria mm. kauppiaita, laajan skaalan yrityksiä ja jopa teollisuutta (materiaalit/ raaka-aineet, työkalut, pakkaukset, myynti- ja markkinointimateriaali yms. yms. yms.). Mutta silti valtaosa näkee nykyisin koruissa ja käsityössä ainoastaan materiaalit.

Vastaavasti kaikki ymmärtää, että olisi täysin absurdia vaatia autovalmistaja myymään uutta autoa romunhintaan/ muutaman sadan euron materiaalikustannuksilla, tai vaatteita kankaan kilohinnan perusteella, mutta sama yhtälö ei jostain syystä päde käsityön ja korujen kohdalla.

Huolestuttavaa on myös se, ettei ihmiset tajua, tai halua ymmärtää ammattikusettajien roolia. Teeveestäkin tuttu ammattikusettaja on saanut ihmiset ihan sekaisin, sen sijan, että kyseenalaistettaisiin kaava, jossa ostohetkellä kaikki on lähtökohtaisesti romua ja sisältävät lähes aina sitä jotain ihme tunnearvoa, mutta kuitenkin myydessä samalla tuotteella revitään kohtuuttomat katteet. Outo myös se, että jonkun pikkukylän pienmuotoinen kaupankäynti on otettu esineitten arvioinnissa standartiksi jopa valtakunnallisesti.  Sama kaava toistuu valitettavasti nykyisin myös yksityisten ihmisten kaupankäynnissä, sekä verkossa, että kasvotusten. Toki myyjänkin pitää elää, mutta voisiko siinäkin pysyä edes jonkunlaisen kohtuuden rajoissa?

Esim. korualalla jälleenmyyjät repivät keskimäärin 40-60% myyntiprovikan, joka on heidän riskiinsä nähden mielestäni enemmän kuin kohtuuton! Korunvalmistajan 40-60% osuus sisältää mm. suunnittelun, valmistuksen, materiaalit, työvälineet, pakkaukset, markkinointimateriaalit, pajavuokran, sähköt, verot, vakuutukset, toimituksen myyjälle, palkan yms. yms. yms. kustannuksia, samalla kun kärjistetysti jälleenmyyjän isoin ”riski” on luopua pienestä vitriinitilasta ja ajasta, jota joutuu käyttämään myyntitilanteessa.

Jos ajatellaan käytännönläheisesti, niin voitaisiin kuluttajien pyynnöstä karsia kaikki esteettinen kauneus ja muotoilu, niin, ettei käyttötarkoitus kärsi. Kaikki talot, huonekalut ja autot yms. voisi olla samanlaisia laatikoita, kaikki vaatteet harmaita säkkejä yms. yms. yms. Eli perustarpeita ajatelleen voitaisiin hyvinkin karsia kaikki ylimääräiset muodot ja värit pois, mutta kuinka moni oikeasti olisi valmis elämään harmaassa ja tylsässä maailmassa?

Tämän postauksen tarkoitus on saada sinut edes hetkeksi miettimään, onko kaikki turha turhaa? Onko kaikki arkiset, itsestään selvältä tuntuvat asiat itsestään selviä? Mistä kaikesta olet valmis säästämään/ luopumaan? Olisiko kuitenkin myös luovan alan työntekijät oikeutettuja palkkaan?

Mutta te, jotka tykkäätte käyttää koruja, mutta ette arvosta käsityötaitoa, muotoilua ja esteettistä kauneutta, tarttukaa tilaisuuteen! Tehkää itse tällä koruvinkillä korusta juuri niin arvokas, tai arvoton, kun näette parhaaksi. Nimittäin kuvassa oleva koruidea on korualan ”normeja” kunnioittaen täysin vapaasti käytettävissä/ kaikille halukkaille kopioitavissa.

PS! Ottakaa rohkeasti kantaa, kommentoikaa, haastakaa, tai heittäkääpä vaikka jotain asiatonta kommenttia, jos ei muuta keksi 😀

Tässä esimerkkejä koruista, joihin ei valitettavasti enää kympit/pikkurahat riitä:

koru

koru

k

koru

tikari

tikari


Kirjoita tähän mielipiteitä, kysymyksiä, toiveita, omia kokemuksia, ideoita, ajatuksia...

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.