Luovaa tilaa ei tule pakottamalla

Makaan illalla sängyssä, valot ovat sammuneet, mutta katulamppu kuultaa kaihtimien läpi. Ympärillä tuhisee kolme lämmintä vartaloa ja olo on rento, nyt on hyvä nukahtaa. Mieli lipuu unen rajoille, mutta sitten naks. Kauan mietteissä ollut idea laukusta pomppaa tajuntaan. Mieli alkaa pyörittää erilaisia teknisiä ratkaisuja ja saumarakenteita. Prosessi kaavoituksesta leikkaamiseen ja ompeluun vilisee suljettujen silmien takana.

Adrenaliini virtaa ja olo on tyytyväinen ratkaistuun ongelmaan, uni ei enää tule. Hiljalleen mieleen hiipii pieni ahdistus, mitä jos en muistakaan tätä huomenna? Tai jos se ei toimikkaan niin kuin ajattelen. Prosessi alkaa alusta ja uni pakenee yhä kauemmas. Ompelemaan ei kuitenkaan voi nousta, vaan on toivottava, että kaikki on vielä aamulla mielessä.

Aamulla joko nousee innoissaan (mutta väsyneenä) kokeilemaan toimiiko suunnitelma. Tai sitten arjen realismi iskee vastaan, kun koti, lapset ja ruokakin pitää hoitaa. Suunnitelma voi väistyä kaiken muun tieltä, mutta joskus ne parhaat ideat kipinöivät mielessä odottaen sopivaa hetkeä. Tehokkuus normiaskareisiin kasvaa, jotta pääsisi mahdollisimman pian toteuttamaan idean, joka pyörii pakkomielisesti päässä.

Kun suunnitelma vaikuttaa ideatasolla loistavalta, se on pakko toteuttaa, mahdollisimman nopeasti. Alkuinnostuksen kantava voima työtä tehdessä saa kaiken tuntumaan oikealta. Toteutusvaihe tuntuu lähes maagiselta matkalta ja mikään ei saa sitä keskeytymään (tai no, lapsiperhearjessa on monenlaisia asioita, jotka täytyy tehdä, mutta mieli on silti prosessissa).

Kaikkensa antaneena levollinen mieli ja helpotus valtaavat kehon, kun työ on viimein valmis. Tunnelmassa elää vielä tovin, kunnes todellinen maailma aukeaa jälleen. Kaikki kodista ja kaapeista löytyvät lelut ovat levinneet lattialle yhdessä pölypallojen kanssa, nurkkiin on noussut kummallisia viritelmiä/majoja, keittiön tiskipöytä pursuaa ja puhtaiden pyykkien vuori täyttää kuivaushuoneen. Mutta se hinta kannatti maksaa. Vaikka työ ei olisi täydellinen, se prosessi tarvittiin vähintään oppimiseen ja henkisen rauhan vuoksi.

Tällaisia syntyy kun lapset ja vanhemmat koittavat olla samaan aikaan luovia.

Luovaa tilaa ei tule pakottamalla. Usein se luovuus iskeekin yllättäen, kysymättä ja sykäyksin. Joskus taas kovat paineet laukaise ideoitten ”lumivyöryn”. Ihmismieli on jännä ja arvaamaton. Oman mielen viestejä kannattaakin kuunnella ja uskoa omiin ideoihin. Vaikkeivat ne aina onnistu täydellisesti tai ehkä ollenkaan, niillä on kuitenkin suuri merkitys hyvinvointiin. Käsityöt ovatkin parhaimmillaan terapeuttisia, meditatiivisia ja antavat energiaa ja jaksamista arkeen. Uppoutuminen ja heittäytyminen arjen rutiinien keskellä ovatkin mielestäni elämään suola/ eteenpäin vievä voima.

Tämä on minulle hyvin tyypillinen tapa suunnitella ja toteuttaa monenlaisia käsityöprojekteja, on aina ollut. Myös rakkaan tanssiharrastuksen koreografiat syntyvät samalla tavalla, musiikin soidessa mielessä kodin hiljentyessä. Aikana ennen lapsia ideoin myös pyöräillessä tai kävellessä, mutta nykyään ne hetket ovat harvassa, kun voi keskittyä vain omiin ajatuksiin.

Ideointi- ja toteutustapoja on varmasti yhtä paljon kuin erilaisia persooniakin. Olisikin mielenkiintoista kuulla myös sinun tapoja ideoida.

 

Liity blogin seuraajaksi ja tilaa ilmoitukset blogipostauksista sähköpostiisi, niin saat tuoreimmat vinkit ja ohjeet aina ensimmäisten joukossa! Liity myös Facebook -sivuni seuraajaksi, jossa paljon muutakin mielenkiintoista!

Suosittelen liittymään myös Kätevästi kaikkea kaunista -Facebookin suljettuun keskusteluryhmääni, jossa on mahdollisuus hyödyntää yhteisön voimaa ongelmatilanteissa ja jakaa onnistumisia sekä vinkkejä myös muille aiheesta kiinnostuneille.

Blogi syntyi vahvassa yhteistyössä mieheni Ivary Vimmin kanssa. Meillä on yhteensä yli 15 vuotta käsityön, muotoilun ja taidealan koulutusta sekä kymmeniä vuosia käytännön kokemusta.

Itse olen vaatetus- sekä metallialan artesaani (korut ja taonta). Mieheni on perinteinen metalliseppä, metallialan artesaani (taonta ja koneistus), muotoilija (kivi- ja korumuotoilu), kuvataiteilija (Master of Culture and Arts, erikoistunut korutaiteeseen kulttuuriyrittäjyyden YAMK koulutusohjelmassa,), tällä hetkellä tutkija ja tohtorikoulutettava (LUT School of Enginering Sciensce, aiheena innovaatiojohtaminen). Lisäksi hänellä on käynyt 3D-mallinuksen ja työstön korutaiteen erikoiskoulutuksen sekä kehittänyt digikoruja yliopiston Fast Coins -tutkimushankkeessa.

Otan mielelläni vastaan myös teidän ehdotuksia (teemoja, kysymyksiä, vinkkejä yms.) tuleviin blogikirjoituksiin.


Kirjoita tähän mielipiteitä, kysymyksiä, toiveita, omia kokemuksia, ideoita, ajatuksia...

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.