Emämokat

Moka on lahja – vai miten se meni 😀 Tässä muutamia henkilökohtaisesti toimivaksi todettuja vinkkejä niille, jotka haluavat oppia asioita kantapään kautta.

  1. Anna lasten leikkiä silkki-cashmere kantoliinalla ja saat kivat lankalenkit!
  2. Avaa innoissasi saapunut liinapaketti (pahvilaatikko) saksilla ”reippaalla otteella” teippisauman kohdalta. Ainakin itse onnistuin leikkaamaan samalla 4cm matkalta uuden käsinkudotun liinan kudelankoja poikki lähes keskeltä liinaa!
  3. Siisti uuden paidan langanpätkiä ja leikkaa samalla reikä näkyvälle paikalle!
  4. Ompele paidan hiha tai housun lahje projektiisi nurinpäin saumurilla ja pura saumaa seuraavat 15min!
  5. Leikkaa arvokkaalta kankaalta ompelutyön palat väärin, niin ettei kangas riitä enää alkuperäiseen suunnitelmaan.

Kaikki nämä mokat on tapahtuneet minulle, osa useammin kuin kerran. Kylmä hiki nousee pintaan ja sydän hakkaa tuhattajasataa. Moka tuntuu sillä hetkellä maailmanlopulta ja itsesyytökset täyttävät pään paineella, joka voi räjähtää hetkellä millä hyvänsä. Seuraava tunne on alistunut nöyryys ja työ lentää joko nurkkaan odottamaan parempaa korjausasennetta tai sitten toimeen tarttuu epätoivoisesti/ paniikissa heti.

Lopulta kuitenkin onnistuneen korjausliikkeen jälkeen voi tuntea hienoista tyytyväisyyttäkin. Yleensä tietyn ajan kuluttua (lyhyen tai pitkän, riippuen mokan suuruudesta) voi kuitenkin olla kiitollinen kasvattavasta kokemuksesta, jonka ansiosta on voinut oppia jotain uutta, tai vähintään kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Myös mokilleen nauraminen voi (pahimman vaiheen jälkeen) olla terapeuttista.

Ensimmäinen listan moka sattui, kun annoin lasteni juosta liinaviittojen kanssa ympäri kämppää, jotta saisin samalla kahvitella rauhassa vieraani kanssa. Se arvokkain liinahan tarttui tietenkin ainoaan hieman irrallaan olevan lattialistaan ja hillitön lankalenkki rypytti liinaan pitkältä matkalta. Onneksi lankalenkkien korjaukseen löytyy paljon ohjeita.

 

Tämänkaltaiset vahingot syntyi viittaleikissä, mutta nyt huiviksi lyhentynyt kantolliina on saanut jo muitakin osumia. (Liina Lawilde Lewis Golden princess)

Ehkä pahin ja ikimuistoisin mokani on listassa numerolla 2. Kauan odotettu käsinkudottu liina saapui vihdoin ja innoissani avasin paketin tuhoten samalla arvokasta käsityötä. Aluksi ajattelin, että liina on menetetty ja kului tovi ennen kuin pystyin kertomaan asiasta kutojalle. Liinan korjauslankoja oli onneksi paketissa mukana, joten sain kovan työn tuloksena korjattua ison reijän liinasta. Se on mahdollista, mutta äärettömän työlästä. Langat pitää pujotella kudontakuvion mukaisesti käsin. Mokasta on jo useita vuosia aikaa, mutta edelleen sen ajatteleminen saa kurkun kuristamaan.

Veikkaan, että listan kolme viimeistä mokaa on sattunut monelle muullekin ahkeralle ompelijalle, mahdollisesti jopa useammankin kerran. Joka kerta tietysti moka harmittaa yhtä paljon, oli se sitten helposti tai hankalasti korjattavissa. Niistä hankalammista tapauksista voi oppia muutakin kuin kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Luovuus nostaa päätään, jollei ole valmis heittämään työtä kokonaan hukkaan. Onneksi lähes kaikki mokat on pelastettavissa, tavalla tai toisella.

Mitkä ovat sinun pahimmat mokasi? Oletko tehnyt jotain niin hirveää, että sitä ei kehtaa edes ajatella? Tai onko mokasi olleet lähinnä niitä väsymys- tai äitiaivohuteja? Paljasta pahimmat painajaisesi tai kesyt pikkumokasi ja voit ehkä nauraa niille yhdessä muiden kanssa.

 

Liity blogin seuraajaksi ja tilaa ilmoitukset blogipostauksista sähköpostiisi, niin saat tuoreimmat vinkit ja ohjeet aina ensimmäisten joukossa! Liity myös Facebook -sivuni seuraajaksi, jossa paljon muutakin mielenkiintoista!

Suosittelen liittymään myös Kätevästi kaikkea kaunista -Facebookin suljettuun keskusteluryhmääni, jossa on mahdollisuus hyödyntää yhteisön voimaa ongelmatilanteissa ja jakaa onnistumisia sekä vinkkejä myös muille aiheesta kiinnostuneille.

Blogi syntyi vahvassa yhteistyössä mieheni Ivary Vimmin kanssa. Meillä on yhteensä yli 15 vuotta käsityön, muotoilun ja taidealan koulutusta sekä kymmeniä vuosia käytännön kokemusta.

Itse olen vaatetus- sekä metallialan artesaani (korut ja taonta). Mieheni on perinteinen metalliseppä, metallialan artesaani (taonta ja koneistus), muotoilija (kivi- ja korumuotoilu), kuvataiteilija (Master of Culture and Arts, erikoistunut korutaiteeseen kulttuuriyrittäjyyden YAMK koulutusohjelmassa,), tällä hetkellä tutkija ja tohtorikoulutettava (LUT School of Enginering Sciensce, aiheena innovaatiojohtaminen). Lisäksi hänellä on käynyt 3D-mallinuksen ja työstön korutaiteen erikoiskoulutuksen sekä kehittänyt digikoruja yliopiston Fast Coins -tutkimushankkeessa.

Otan mielelläni vastaan myös teidän ehdotuksia (teemoja, kysymyksiä, vinkkejä yms.) tuleviin blogikirjoituksiin.


3 thoughts on “Emämokat

  1. Tavallisin mokani on resorikanttihuoliteltujen vaatteiden kanssa leikata kankaaseen reikä, kun nurjalta puolelta leikkaa ylimääräistä soiroa pois. Liinakankaista olen ommellut vasta niin vähän, ettei ole kauheasti mokaillut, mutta saumanvarat kannattaisi huomioida tarkemmin, koska purkaantuvat helpommin kuin normaalisti ompelemani kankaat, jos sv jää kapeaksi.

  2. Hmm.. Ei nää kyl miun mittapuulla mitään emämokia ole 😀 korkeintaan sellaisia “oho, hups” – sarjassa josta “emämoka”-sarjaan on pidempi matka kuin tellukselta kuuhun 🙂

  3. Ompelin taaperolleni collegehousuja. Yläosa ja lahkeet ovat vaippapeppuisella melko saman pituiset. Niinpä leikkasin lahkeisiin viillot upotettuja taskuja varten. No, ompelin päälle nuolen muotoiset paikat erivärìsestä kankaasta. Moni kehui housujen “koristeita”.

Kirjoita tähän mielipiteitä, kysymyksiä, toiveita, omia kokemuksia, ideoita, ajatuksia...

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.